© Virpi Suhonen
Mikki tuli meille tammikuussa -99 terveestä pentueesta ja silloin emme saaneet paljokaan tietoa isän puoleisesta terveystaustasta ja sukutaulu oli puutteellinen.
Äidin terveydentilasta kasvattaja kertoi meille kaiken, joka oli ainakin silloin hyvä ja en ole mistään ongelmista jälkeenpäinkään kuullut. (Mikistä saimme tiedon Suomen Jackrussellinterrierit pentuvälittäjältä).
Pentuna Mikki oli reipas aktiivinen russeli ilman minkäänlaisia terveydellisiä ongelmia.
Kesällä -00 osallistuimme Mikin kanssa Aitoossa järjestetylle russelileirille/näyttelyyn ja Mikki menestyi meidän iloksemme hienosti olemalla Rop 2., jonka seurauksena saimme paljon yhteydenottoja narttujen omistajilta. Vastasimme yhteen pyyntöön myöntävästi ja se jäi Mikin ainoaksi astunnaksi.
Astutuksen jälkeen Mikillä oli hyperseksuaalisia ongelmia, jotka valitettavasti johtivat vakavaan eturauhasen liikakasvuun. Tilanne saatiin rauhoittumaan aluksi antiuroshormoneilla, mutta lääkkeestä oli vain hetkellinen apu. Kahden hoidon jälkeen ainoaksi vaihtoehdoksi tuli kastrointi.
Meni vuosia, kunnes viime loppusyksystä -04 perjantai-iltapäivänä tullessamme töistä päästimme koirat pihalle kuten ennenkin. Tullessamme ulkoa sisälle Mikillä on tapana saada "hepuli" ja heitellä ympäriinsä lempipehmoleluaan ja sinkoilla sinne tänne. Kerran vauhdissa ollessaan Mikki osui huomaamattaan mieheni jalkaan kovalla kolahduksella, jonka jälkeen Mikki alkoi kouristella. Kohtaus kesti yhteensä noin 10 minuuttia, jolloin otin yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin ja kysyin neuvoa. Sain myös luvan antaa Stesolid 10ml peräruiskeen, josta riitti kohtauksen laukaisemiseksi puolikas annos. Lähdimme ajamaan päivystävälle eläinlääkärille 30 km päähän. Jo matkalla Mikkin vointi parani, ainoastaan lääkkeen vaikutuksesta oli huppelissa.
Päivystävä eläinlääkäri pystyi ainoastaan tekemään kliinisen perustutkimuksen ja totesi, että kohtauksen kesto viittaisi enemmänkin epilepsiaan. Mikki on voinut saada kohtauksia ollessaan yksin jolloin emme ole olleet sitä näkemässä.
Tarkempiin tutkimuksiin varasimme ajan omalta eläinlääkäriasemalta, jossa otettiin useita verikokeita ja tutkimuksia. Tulokset olivat onneksi hyvät, joten mistään pahanlaatuisesta kasvaimesta tai muusta vakavasta ei ollut kyse. Lääkäri katsoi kuitenkin järkeväksi aloittaa epilepsialääkitys, vaikka kohtauksia oli ollut vain yksi. Uusia kohtauksia ei ole tämän jälkeen ollut ja Mikki voi erittäin hyvin.
Toivon, ettei Mikin jälkeläisiä käytettäisi astutuksiin, koska epilepsiaa esiintyy suvussa.
Virpi Suhonen, Aura kk
P.s. Toivon huhuilta siivet pois, eli Mikillä on vain tämä yksi pentue ja ensimmäinen kohtaus on todettu 5 vuoden iässä.